Kun ihminen kuolee, jäljellejääneille jää melkomoinen urakka erilaisten asioiden selvittelyssä. Olen soittanut, perunut, lopettanut lukuisan määrän sopimuksia, tilauksia, palveluita. Tänään hoidin pankkiasioita pari tuntia.
Kaiken surun keskellä pitäisi pystyä ajattelemaan järkevästi ja rationaalisesti.
Illalla käytiin mummin ja miehen tädin ja miehen kanssa hautausmaalla katsomassa suvun poisnukkuneiden haudat.
Sitten vielä sisko soitti illalla, että meidän serkkumme, minun ikäiseni, oli kuollut kotiinsa. Miksi ihmeessä tapahtuu näin paljon surullisia asioita yhteen kasaan, lyhyen ajan sisään? Yhdestä ei selviä kun jo tulee toinen suru-uutinen.
Onneksi illalla tytär tuli käymään ja jäi yöksi. Jotakin iloa meille vanhemmille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti