Pakkassunnuntai

Sain viettää ihanan iltapäivän Leevin kanssa. Ulkoiltiin potkukelkalla, leikittiin junalla, katseltiin piirrettyjä, väriteltiin värityskirjaa ja leikittiin kuurupiiloa. Kun vaari lähti iltavuoroon, huusi Leevi perään : Ja sitten vielä pusu! Vaari oli aivan myyty. Tuskin hymy hyytyy naamalta koko iltana.

Luin eilisiltana loppuun Anna-Leena Härkösen Onnen tunnin. Se on kertomus Tuulasta, hänen miehestään Harrista ja Tuulan pojasta Roopesta. He päättävät ottaa sijoituslapsen ja saavatkin kotiinsa sisarukset: tytön
ja pojan.
Arki on rankkaa lasten kanssa, jotka ovat nähneet enemmän kuin olisi tarpeen. Tuula ei ole käsitellyt omia lapsuuden traumojaan ja suhdettaan äitiin, joten pintaan nousee paljon kysymyksiä.
Kirja on koskettava ja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Minun on kuitenkin vaikeaa lukea tekstiä, jossa käytetään paljon slangia. Yleiskieli kirjallisuudessa on minulle luontevampaa kuin slangi.