Olen ollut kuuntelemassa kolmea hänen konserttiaan Helsingissä ja ollut aina yhtä vaikuttunut niistä.
Sain luettua Liza Marklundin Uutispommin. Loppupuolella kirjan teksti oli liian raakaa ja julmaa minullekin, joka pidän dekkareista. Toinen puoli kirjassa olivat tunnot, joita päähenkilö tunsi omaa työtään kohtaan. Hän toimi lehden rikostoimituksen päällikkönä. Nainen joutuu esimiehenä liian usein suurten paineiden alaiseksi, häntä arvioidaan aivan eri mittarilla kuin vastaavassa tehtävässä olevaa miestä. Hänen on oltava hyvä, lähes täydellinen, virheitä ei saa tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti