Sunnuntaina olin aivan/melko hiljaa enkä syönyt miehen valmistamia ruokia. Hän tapasi ulkoillessaan luottohammaslääkärimme, joka otti minut tänään pieneen väliin vastaanotolle ja nyt hammas on kunnossa. Kieli on vielä kipeä, mutta se paranee varmaan tuota pikaa.
On se merkillistä, että yleensä miehen mielestä minun puhe on taustamölinää, mutta nyt kun sitä ei kuulunut, hänestä oli tuskallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti